Huokaus

Viimeset viisi päivää on ollu yksiä miun elämän parhaimmista, ensin viikonloppu
Heinolassa Kirkon Nuorisopäivillä esiintymässä. Sitten tänään ( Tiistaina )
Lahdessa pääsykokeissa, jotka meni miun mielestä tosi hyvin, ainakin jäi hyvä
fiilis koko päivästä siitä kiitos tuolle serkkulikalle joka oli miun tukena
ja turvana tänään. Oon kyllä nyt niin täpinöissäni noista pääsykokeista, koska
se koulu olis tie pois Imatralta, enkä ihan heti olis tulossa takaisin kyllä :D

Niin viikonloppu oli kyllä unohtumaton, kuinka moni on esiintynyt jäähallilla?
No minä olen! Jännitti ihan hirveän paljon, katsojia kun oli ympäri Suomea
ja mie en oo hirveesti viettäny aikaa tuolla näyttämöllä kuitenkaan.
Seurakin oli ihan mahtavaa ja illat, kun ohjelma loppu oli ihan parhautta.
Istuttiin vaan iltaa porukalla ja puhuttiin niitä näitä, semmosta rentoa oleilua
mitä oon kaipaillu. Eli Perjantaina lähettiin Imatralta siinä kolmen aikaan
iltapäivästä ajelemaan kahdella autolla kohti Heinolaa, pysähdys oli Utissa,
jossa sitten syötiin ja juteltiin. Heinolassa oltiin siinä kuuden maissa ja
kierreltiin vähän sitä jäähallia, illalla oli sitten soundcheck ja sen jälkeen
messu ja meidän esitys, jännitin niin paljon, että ihan tärisin.

Tottakai mainitsin harrastuksestani siellä pääsykokeissa ja sainkin selville,
että sieltä koulusta oli ollu opettajia ja oppilaita kanssa Heinolassa.
Eli hyö on varmasti nähny meidän näytelmän, josta muuten saatiin ihan loistavaa
palautetta, että ihmiset oli tykänny paljonkin. Nyt on vaan semmonen mukava euforia,
että on saanu selvitettyä molemmat kunnialla läpi ja nyt keskityn tohon lukioon
vielä vähän aikaa ja sitten alkaa loma :) Toivottavasti pääsen vielä töihinkin
niin kaikki olis hyvin..

16 kesäkuuta odotellessa, silloin saan tietää pääsinkö kouluun :)

Viikonloppu

Sanon ehkä aina näin, mutta tämä viikonloppu oli kyllä ihan parasta vähään
aikaan. Olin kylläkin kahtena päivänä ryyppimässä, mut tuntui että olin
täysin oikeutettu käymään baarissa pitämässä hauskaa ja vieläpä mitä parhaimmassa
seurassa! Vois sanoa, että nyt elän sitä elämää, mitä oon pitkään halunnu.
Tosin olisi kiva, viettää näitten ihmisten kanssa aikaa, myös selvinpäin.
Ilmapiiri oli nyt niin erilainen, kuin tavallisesti, en tiedä mistä se johtuu,
mut oon vaan iloinen, että niin tosiaan oli :)

Toinen asia mistä olen toosi onnellinen on, että vihdoin sain itselleni pöydän
tänne miun pikkuruiseen huoneeseen. Tämä on meidän vanha ruokapöytä, että tilaa
löytyy kyllä olla ja levittäytyä. Tämä on tosi kätevä, koska tarvian aina sen
oman rauhan, jos esimerkiksi kirjoitan jotain, vaikkapa novellia. Tai jos muokkaan
kuvia ja tallentelen niitä sitten tässä, niin mukavampi se on näin rauhassa tehdä,
kuin että istuis keittiössä, missä on enemmän hälinää kuin rautatieasemalla.

Pöytä myös mullisti miun huoneen ilmapiirin, nyt täällä oikeasti viihtyy, eikä
edes tee mieli maata olohuoneessa sohvalla, kun voin ihan hyvin tuijottaa
televisiota täälläkin. Sain tässä nyt sitten sen oman pikku piilopaikan itselleni
ja ihan vain siksi, että mulla on vihdoin pöytä täällä. Uskomatonta miten pienet
asiat voi muuttaa asioita täysin ja miten niin pienistä asioista voi iloita.

Väsyttää ihan älyttömästi, ettei tästäkään meinaa oikein tulla mitään.
Mutta niinhän elämän kuuluukin väsyttää, ei sitä muuten tietäis elävänsä.
Saa kyllä nähdä miten pitkää tätä miun iloa riittää, mutta toivon kyllä
että tämä nyt kestää pitkään, sillä oon vähän parempaa seuraakin, kun oon
hilpeä :)

Kiitos, hei hei =)

All this shit is gone

Haah, kesä! Sen voi jo melkein haistaa, kun astuu ulos, tosin se on täällä
"kaupungissa" vaikeampaa, kuin maalla jossa asuin n. 11 vuotta sitten.
Tosin siellä tiesi kevään saapuneen ihan vaan siitä, että kun päänsä työnsi
ulos niin paskan haju tyrmäsi lähes tajuttomaksi. No kuitenkin, tulevan
kesän lähestyminen näkyy myös ihmisissä ja jostain syystä minua ärsyttää!
Ihmiset on niin helvetin pirteitä ja iloisia, että ottaa ihan päähän.
Oon kyllä itsekin huomannut, että oon vähän iloisempi ja pirteämpi, mutta
silti ja kaikki se "kevättä rinnassa" lässytys käy hermoille BIG TIME!

Hirveän moni valittaa, että kun sataa vaan kokoajan, vaikka niinhän sen pitääkin.
Lumi sulaa nopeammin, kun sataa vettä ja miun mielestä vesisade on kaunista ja
sopii iloisempaakin päivään, onhan se kuitenkin elämää ylläpitävä asia :)
Jotenkin tuo jatkuva vesisade inspiroi, tulee todella hyviä ideoita mieleen,
mistä voisi kirjoittaa. Usein ne kyllä jääkin sitten vain ideoiksi, harvoin
saan mitään oikeasti kirjoitettua. Tuo ajatustyö on kuitenkin tärkeää..
Hahah, kuullostin ihan meidän äidinkielen opettajalta. Nytkin sataa, kun
kirjoitan tätä ja ehkäpä siksi tätä asiaa löytyykin niin paljon. Moni
varmasti tietää sen, että jos on ongelma niin ratkaisu löytyy tuleen katsomalla.
No se pointtihan on se, että oikeasti pysähtyy miettimään, eikä hösää ympäriinsä
kokoajan. Sama sateen kanssa, miun on vaan pakko pysähtyä kuuntelemaan sateen
ropinaa vasten ikkunalautaa. Ehkä siksi miun kaikki tarinat alkaa: "Sade rummutti
ikkunaani vasten, kun heräsin...."

En nyt sano, että vihaisin auringonpaistetta, päinvastoin rakastan auringonvaloa!
Se saa asiat näyttämään paljon hienommilta ja kauniimmilta kuin mitä ne ehkä
oikeasti ovatkaan. Auringosta saa elivoimaa, sehän nyt on ihan tunnettu
fakta. Mie oikein miten sen nyt sanois.. Herään eloon keväällä, kun aurinko luo
ensimmäisiä lämpimiä säteitä. Kyllä sen huomaa muutkin, että piristyn keväällä
ja jaksan tehdä vähän enemmän ja olla vähän enemmän oma itseni :)

Noh, tämä jäi vähän lyhykäiseksi, mutta viettäkää oikein mukava kevät ihmiset!

Yritän kirjotella tässä taas, jos vain jaksan/viitsin istahtaa siksi aikaa :)