It's Wednesday

Hrrr! En lähteny tänään kouluunkaan, kun oli niin kylmä aamu, enkä viitsiny
6 euroo käyttää siihen, että olisin bussilla menny yhden tunnin takia. Sitten
vielä tämä korvatulehdus, joka raunioittaa miun hermoja, kun en kuule kunnolla.
Terveydenhoitaja käski syödä buranaa aamuin illoin.. En ainakaan vielä oo
huomannu että olis auttanu, mut toisaalta nyt on vasta toinen päivä, kun syön.


Toivon todella, että miun uus kone ja uusi nettiyhteys tulis pian, koska tuo
mokkula alkaa ottaa jo pattiin, mie kuitenkin oon aika paljon koneella
( liikaakin!!! )ni olis hauskaa, ettei menis puolta vuotta siihen, että saan
päivitettyä facebookin. No ehkä tällä viikolla tulisi sitten sekin, niin ei
enää tartteis kiroilla :) Harmittaa, kun ei oo ollu mitään projektiä itselläni
mikä veisi sitten aikaa, ettei tulisi istuttua tässä niin paljon. Onneksi
kohta alkaa näytelmäharkat johon ajattelin, kerrankin paneutua kunnolla, niin
voi sitten hyvällä mielellä lähteä sitä esittämään. Sit olis vielä tarkoitus
pudottaa painoakin, vähän, en ole paljon vaa'alla käynyt, mutta olo olis
semmonen, että lisää on tullu.. Ostin sitten kromitabletteja, ne kun vie
makeannälän pois ja tuntuis toimivankin, koska tuo pulla on saannu olla
rauhassa pöydällä.

Tuli eilen hirvee himo kirjoittaa, mut ei taaskaan ollut mitään ideaa
päässä, harmittaa hirveästi, koska yläasteella sain aina kehuja novelleistani.
Lukio kun alkoi, niin en oo saanu mitään järkevää aikaseks kirjoittamisen saralla.
Toisaalta kirjoitankin tarinoita niin kuin kirjoittaisin niitä jollekkin, voisi
kokeilla niin, että kirjoittaisi vain itseään varten, koska sitten sillä ei
ole mitään väliä minkälainen se tarina on. Aluksi aattelin, että pieni tauko
tekee vaan hyvää tarinoiden laadulle, mutta ei se sitten mennytkään ihan niin..
Kirjoittaminen on sellainen taito jota täytyy harjoittaa, että se pysyy yllä,
vähän niin kuin fyysinen kuntokin, jonka olen antanut repsahtaa senkin..

Miun ihmissuhteet ei oo juurikaan muuttunu, vähän etäännyttiin yhen kaverin kanssa.
Huomasin vaan, että nää 9 vuotta mitä oon sen tuntenu, niin on opettanu kaiken
siitä ihmisestä, ettei siinä oo mitään uutta ja yllättävää piirrettä. Ei tosin
ole minussakaan, mutta kyllä sitä joihinkin ihmisiin vaan kyllästyy ajan myötä.
Kaikista parhaiten sen huomasin viime perjantaina baarissa, kun käytiin serkun
ja tämän miun kaverin kanssa. Okei se oli hänen eka baarireissu, mutta silti!
Tosi kiva fiilis, ku toinen istuu kädet puuskassa nurkassa hiljaa tai sitten se
naputtaa pöytää.. Vielä kun ks. tyyppi on aika säästäväinen, niin vettähän se
sitten joikin lähes koko illan, siinä ei kyllä oo mitään vikaa. Oletin, että kun
juomaan lähdettiin niin olis sitten juotukin. Miun ilta meni sitten sitä murehtiessa.
No mutta opin hänestäkin sitten jotain uutta, mutten niinkään yllättävää.

Viimeeksi puhuinkin jo siitä Lahteen muuttamisesta ja kouluun hakemisista yms. yms.
Olen ollu aika innoissani asiasta jo lähinnä sen takia, että pääsen Imatralta pois.
Ei täällä oikeen ole mitään vikaa, ku ihan liian pienet piirit joihin on hiton vaikea
päässä mukaan. Lahti ei sinänsä oo yhtään isompi paikka ku tääkään, mutta enemmän
ihmisiä siellä asuu ja sieltä on paremmat yhteydet muualle, ku mitä täällä on.
Oon miettinyt, että josko lähtis johonkin ulkomaille kesällä, vaikka ihan viikoksi.
Ottais jonkun halpislennon ja lähtis vaan, olis kyllä kiva saada joku mukaan.
Yksinkin voisi lähteä, mutta se olis paljon hauskempi, kun olisi seuraa, kaikilla
miun kavereilla vaan on tuo rahallinen puoli vähän heikompi kuin miulla niin he
eivät pääse :( Vaikka olishan se kivaa lähtee yksinäänkin, olis sitten oma hommansa
siinäkin kyllä ja pääsis vähän tuulettamaan päätään Suomesta. Mutta nämä nyt on
vain haaveita, jotkaa tuskin toteutuvat ei se silti estä haaveksimasta :)


Kiitos tästä!

-Hemmo

Futuuri.

Ärsyttää tosiaan, kun en ikinä jaksa päivitellä tätä ja oon miettiny, että
jos vaikka lopettais koko bloggaamisen, kun tuntuu, että omaksi iloksi lähinnä
kirjoitan.


No kuitenkin, tää viikko on ollu jotenkin omituinen, en oo saanu oikein kiinni
vielä tästä vuodesta. Ollu kokoajan niin epätodellinen olo tai semmonen, että
jää miettimään "tapahtuuko tämä oikeasti?" Oon ollu koko viikon niin surullinen,
enkä tiedä miksi, oon vaan ollu. Turhautumistakin on ollu, monesta eri syystä.
Elämästä on tullut niin yllätyksetöntä ja mie kun tykkään yllätyksistä, siis
positiivisistä, että voisko joku yllättää miut iloisesti, ei väliä miten.
Mut olis kiva saada vähän väriä elämään, ei muuta. Miun korvakin on ollu
lukossa ehkä kaks päivää ja alkaa olla jo kipiä :( Oonkin valitellu sitä
suureen ääneen :D Jos jotain hyvää pitää ettiä niin löytyyhän tästä nyt
paljonkin hyviä puolia, siis tästä viimesestä kahdesta viikosta. Mein
harkat alkoi eilen, on kiva välillä päästä kodin ulkopuolelle, oon vihdoin
tehny päätöksen miun koulun suhteen (Kitos serkulle avusta!)ja öö.. Tilasin
uuden koneen itelleni, kun kyllästyin tän miniläppärin tehottomuuteen ja
tuohon mokkulaan.


Oon tehnyt myös musiikillisia löytöjä ja vielä ihan sattumalta! Kings Of Leon
on ollu tämänkin päivän suuri pelastus, koska samalla kun oon kuunnellut
heidän tuotoksia, niin oon myös miettinyt asioita. Aina kun saa ajatella rauhassa
niin tulee parempi mieli ja niin kävi nytkin.

Joku varmaan mietti tota miun otsikkoa "Futuuri"... No se on siellä, koska oon
saanu nyt jonkin suunnan mihin lähteä, eli koulujutut on nyt hiukan selkeämmät.
Haen Lahteen kolmelle eri linjalle, enköhän johonkin niistä pääse, jos en niin
se ei haittaa. Jotenkin tuntu, että täältä pitää päässä hetkeksi pois, vaikka
kyllä ikävä tulee se on varma, mut takaisin pääsee aina. Olin vielä reilu
kolmisen viikkoo sitte ihan eksyksissä koulun suhteen, mutta onneksi minulla on
serkku joka sitten etsi minulle kouluja sen mukaan mihin halusin. En ollu ikinä
edes ajatellu Lahtea, mutta hän sai miut vakuuttuneeks, että se on hyvä paikka.
Oonha mie siellä yhen viikon viettänytkin, joskus aikaa sitten ja se oli kyllä
ihan miunoloinen paikka, siis että viihdyn siellä. Mie aina ylistän mein sukuu
täällä ja parii serkkuu, mut hyö on ollu miun tukena ja turvana niin kauan, ettei
heitä voi haukkuakkaan, vaikka joskus onkin erimielisyyksiä. Noh mutta kuitenkin
pointti oli nyt siinä, että tulevaisus näyttää joltakin, eikä ole vain suuri
mysteeri.


Kiitos nam!

2010

Hmm... Jos joku nyt kysyis, että mikä fiilis jäi vuodesta 2009, niin olisi
pakko vastata, että oon vaan tosi helpottunut siitä, että se on vihdoin ohi.
Ei ollut ihan miun vuosi, vaikkakin siihen mahtuikin ihan hirveen paljon
hyviä asioita niin oli myös hirveesti semmoista pahaakin. Mutta ei ole
mitään mistä ei olisi yli päästy ja selvitty ja nyt jälkikäteen naurattaa
kaikki ne miun kommellukset.

Mennyt vuosi oli myös siitä erikoinen, että miun ja miun ystävien välit on
kylmenneet kamalan paljon tässä, ilmapiiri on suorastaan hyytävä. Oon miettinyt
pääni puhki, että mistä se voi johtua, että onko kyse nyt siitä, että en ehkä
oo pitäny niin paljon yhteyttä ku ennen ja oon hengannu nyt vähä eri ihmisten
kanssa siis serkkujeni. Anteeksi en ala keneltäkäänn pyytelemään, siis jos pitää
olla niin tyhmä, että luulee miun unohtaneeni kaikki ystäväni. Toisaalta te
miun so called "friends" ootte oikeesti niin puistattavan tylsää seuraa, ettei
mitään rajaa. Mutta no, enpä minäkään aina jaksa olla mielenkiintoinen, joten
teidän kanssa on myös rauhoittua. Sitten toisaalta, miuta ei harmita, että välit on
nyt kylmenneet, ehkä se on ihan hyväkin tai siis ystäviähän tulee ja menee, mut
onneks sukulaiset pysyy tai no niitten kanssa on pakko tulla jotenkin toimeen :D

Sukulaisista puheenollen täytyy nostaa muutama serkku nyt ihan palkintokorokkeelle,
että ovat jaksaneet minua. En ehkä avaudu teille ihan kaikesta, mutta onko nyt niin
tarvekkaan, eiköhän myö tunneta jo niin hyvin, että tiedetään ilman sanojakin, jos
toisella on vähän huono päivä? On tapahtunut semmonen välien uudelleenlämpiäminen
miun ja tän yhen serkun kanssa josta en tiiä lukeeko hän edes tätä, mutta sittenpähän
on täällä tämäkin. Vasta nyt uutena vuotena juteltiin niinku sillon ennen vanhaan
ja miun pitää ihan anteeks pyytää häneltä, että oon pitäny niin paljon juttua
sisälläni, enkä oo kertonu. Sitten on tää miun toinen serkunrenttu, jonka kanssa
oon pyörinyt nyt aika monta vuotta putkeen :DD Toivottavasti tunnistatte itsenne
tästä. Hänelle kiitos ihan siitä, että oot ollu seurana, ei oo ollu yhtään tylsää
päivää siun kanssa :D Katri-Helena soikoon jatkossakin pysäkillä ;P

Nyt minuun itseeni. Tää vuosi on avannut ihan täysin uusia juttuja miussa itessäni
( vaikka onkin vasta toinen päivä ). Tai en sitten tiiä, että onko muutos alkanut
jo joskus kauan aikaa sitten. Oon löytänyt itseni sillätavalla uudestaan ja nyt
vasta alan olla sinut itteni kanssa. Ehkä on jo aikakin alkaa tykätä ittestään,
sillä se ainainen itsesääli ei nyt vaan ole kovin tervettä. Oon ettiny hyviä
puolia ittestäni ja oonkin niitä löytänytkin. Ilman apua en oo tässä nyt, kiitos
kovasti niille jotka on ollu miun kanssa, koska kuitenkin ihmiset peilaa itsensä
muista ja ilman teitä kaikkia en oikeestaan tietäis mikä olisin. Oon Hemmo henkeen
ja vereen, nyt kun jo esittelenkin itseni Hemmoksi, enkä mieti, että "hetkinen...
oisko pitäny sittenkin sanoa Juho?" Ei ei ja ei, oon Juho vain virallisesti, mutta
ystäville ja sukulaisille oon aina Hemmo, älkää ikinä unohtako tätä seikkaa, vaikka
en mie loukkaanu vaikka minuu kutsuis mikskä.

En jotenkin osaa loukkaantua mistään, minuu saa kohdella ku kodinkonetta, mutten
osaa suuttua, tai niin oli ennen. Nyt otan ohjat omiin käsiin ja teen niinkuin
itsepiristyskirja neuvoo eli kun tunnen, että minua on kohdeltu huonosti niin
myös sanon siitä. Sen puoleen tää vuosi voi olla monelle rankka, semmoselle,
joka on tottunut, että "sehän on vaan Hemmo, ei se kuitenkaan suutu.." Totta
helvetissä suutun ja nyt myös näytän sen, vain muutama on nähny miut oikeesti
vihaisena ja joku sanoikin, että oon aika pelottava, kun suutun. Että tiedoksi
kaikille; tänä vuonna Hemmon sietokyky on paaaljon pienempi kuin viime vuonna,
että kannattaa miettii, mitä suustaan päästää. Mie en nimittäin pelkää mennä
henkilökohtaisuuksiin, oon niin monta vuotta vaan tarkkaillu ihmisiä, etsinyt
virheitä ja hitto vie miulla on tiedossani niin paljon kaikkea paskaa, että
teinä pelkäisin. Ei kannata kuitenkaan huolestua, suuni pysyy kiinni kyllä,
en ikinä menis kertomaan kenellekään mitään luottamuksellista, mutta kahdenkesken
kyllä voin nostaa asioita esiin. Tämä nyt koskee muutamaa miun ystävää jotka
toivon mukaan ovat pian entisiä ystäviä, ette vain ole miun arvoisia.

Voi kuullostaa todella itsekkäältä, mutta eikö se ole ihan oikeutettua, kun oon
niin monta vuotta vaan ottanu kuraa niskaani ja hymyillyt silti niin kuin se olis
ollu ihan "OK". Oon ollu liian kiltti kaikille, ei sen puoleen en nytkään ala
yht'äkkiä latomaan totuuksia pöytään. Mutta sitä saa mitä tilaa, miulla löytyy
mielipiteitä, enkä nyt pelkää niitä esittää.. En vaan haluu sitä leimaa otsaani,
että oon täysi pissipää, että vaikka nyt uhoankin täällä niin tänne se
todennäköisesti jääkin :DD Helpottaa kuitenkin purkaa se paha olo johonkin
niin miksei tänne, missä kaikki sen näkee. Miun mielestä on hullua piilottaa
negatiiviset tunteen muilta, koska se tekee meistä ihmisiä. Ei herranisä
kukaan voi olla pirtee ja iloinen aina, sekään ei oo ihan tervettä.

Nyt kun kaikki kakka on päästetty pois päästä voi keskittyä kaikkeen muuhun.
Oon tehny neljä tavoitetta tälle vuodelle, ne on aika helppoja ja siks
miulla onkin nyt motivaatiota niihin. eli tavoitteeni on tänä vuonnaa:
1. Laihtua vähän pois tätä ylimääräistä
2. Säästää rahaa
3. Muuttaa omaan talouteen ( liittyy tuohon kakkoseen )
4. Olla avoimempi ja vähän ilosempi

Yksikään noista ei ole mahdoton ja sitä paitsi tuosta viimeisestä hyötyy muutkin,
kuin mie. Se on ehkä vähän helpompi olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ei
näytä norsunvitulta 24/7/365. Vai näytänkö mie ikinä? :DD Hassua, kun jotkut
kuvailee miuta hilpeäksi sekopääksi ja toiset sit fiksuksi ja rauhalliseksi.
Identiteettikriisihän tässä tulee tai sit ei, pitäis vaan löytää se keskitie
noista niin eiks se ois aika hyvin? Niin ja ihmiset yksi juttu vielä, jos on
jotain mielessä niin miulle voi aina puhua, jaksan kuunnella kyllä. Neuvomaan
en kuitenkaan ala ketään, jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, eikä
siihen ole kellään mitään valittamista, me olemme kaikki erilaisia.

Hemmo kuittaa, olihan tämä aikamoista avautumista, mutta onhan miun tavoitteena
olla avoimempi eikös? :D