Hometown Glory

Niin, kaipa tuo otsikko kertoo kaiken. Lahti alkaa olemaan jo koti, oon tottunut
ikkunasta näkyviin näkymiin, liikenteen meteliin ja ennen kaikkea kaikkiin ihmisiin.



Koulukin on jo alkanut ja täytyy sanoa, että tykkään mahdottoman paljon siellä
käymisestä, en oo ikinä ollu näin innoissani kolmen koulupäivän jälkeen. Osasyynä
on tietenkin meidän aivan mahtava ryhmä, joka on täynnä kaikenkaikkiaan mukavia
ihmisiä. Toki opettajilla on myös oma osansa koulussa viihtymiseen, oikein mukavia
ovat olleet, oman inhokkiopettajan oon kyllä jo löytänyt.

Elämä tosissaan hymyilee nyt, vaikkei rahaa olekkaan niin olen kuitenkin tosi
tyytyväinen elämän kulkuun. Ainahan on ne omat ylä- ja alamäet, mutta niihin
täytyy vain tottua ja mukautua, on mukava välistä hymyillä. =)



Oon oppinu tykkäämään tästä asunnostakin, vaikka oonkin ollu alusta saakka tän
lumoissa, niin nyt tämä vasta onkin kiva! Uuden hyllyn kyllä haluaisin, vaikkei
tuossa siskolta saadussakaan mitään vikaa ole. Haluaisin vain jotain vanhaa
lisää tähän kämppään, vaikka miulla onkin hirveesti vanhoja huonekaluja, ja
koriste-esineitä.



Pitäisi vain kai uskoa, että kaikki kääntyy hyväksi jossain vaiheessa ja pitäisi
vain tarttua hetkeen ja olla murehtimatta huomista, se tulee sieltä halusi tai ei.

- Juho -

Happy Now? Not really...

Jos olisin tienny puol vuotta sitten, että minkälaista miun elämä olis nyt, niin
en eläisi näin. Asuisin Imatralla ja yrittäisin sinnitellä, lukion loppuun jotenkin.
Sillä, vaikka sainkin asunnon josta pidän tooodella paljon, lähden opiskelemaan alaa
joka minua erityisesti kiinnostaa ja asun kaupungissa josta pidän, en ole kovin
onnellinen. Eniten minuu stressaa tää miun rahatilanne, miulla on n. 15€ jolla pitää pärjätä
luoja tietää kuinka kauan, takuuvuokrat maksamatta ja oon velkaa varmaan
kaikille jotka tunnen. En itke helposti, mut tänään on kyyneleet virranneet aika
vuolaasti, oon vielä niin ylpeä, etten kehtaa myöntää, etten oo yhtään onnellinen
täällä. Kaikille jotka kysyy, miten miulla menee niin vastaan vaan että hyvin menee,
ei valittamista.

Asiaa ei paranna, että olen yksin täällä, sitä kaipaa tukea ja turvaa ja parhaiten
sitä antaa tutut ihmiset. Hirveen monet ovat kyllä luvanneet tulla, mutta niin ne
tulee sitten joskus, tiedä josko asun siinä vaiheessa jo jossain sillanalla. Mut
kaikki on tervetulleita, vaikka sitten sinne sillanalle, jos sinne joudutaan. Niin
ehkäpä tämä tilanne olis siedettävämpi, jos olisi joku tukiverkko täällä johon, mut
kun kaikki miulle tärkeet ihmiset on niin kaukana, niin olo on kamalan yksinäinen.

Oon vaan ja ainoastaan onnellinen, että koulu alkaa ja että miulla on pitkiä päiviä.
Voi hetkeks unohtaa nää murheet ja keskittyä johonkin, missä vielä on jotain mieltä.
Oon entistä enemmän innoissani koulun alkamisestä, kun pääsen taas opiskelemaan
psykologiaa, oikeesti miun lempiaine ikinä, ehkä meille opetetaan sietämään paineita.
Sopisi minulle ainakin kuin nakki korvaan, sillä nyt jos milloin on niitä paineita.

Varmaan monet nyt ajattelee, että murehdin turhia ja että tunnelin päässä on aina
valoa.. Mut helppo se on huudella, jos itsellään on asiat hyvin ja sitäpaitsi
jokainen kokee eri tilanteet eri tavalla. SINÄ, niin sinä siinä, et tiedä yhtään
miten ahdistavaa on olla minä tällä hetkellä, että älä edes kehtaa tulla mussuttamaan
siihen! Joo joo, tiedän, yritätte vaan piristää.. Mutta ei kiitos, itseasiassa vaan
pahennatte tilannetta vaan. Kaikkein vähiten haluan tuota lässyttämistä, kun
muutenkin syyllistää itseään tähän pisteeseen joutumisesta. Kyllä, aivan Kelalla
kestää käsittely, samoin sossulla, mutta miksen mie säästäny hanakammin? No koska
ajattelin liian optimistisesti, että ehdin saada rahaa ennen kuin muutan, toisin
kävi. Tässä ollaan mieli riekaleina, silmät punasena ja täysin yksin, jos koskaan
niin nyt olen.

Olisi enemmän kuin kiva, jos joku oikeasti pystyis huojentamaan miun mieltä.
Kertois, että tähän on hyvin helppo ja nopea ratkaisu, mutta ei Suomessa kun asutaan,
täällä byrokratian luvatussa maassa, täällä mikään ei ole helppoa eikä yksinkertaista. Varsinkin jos satut olemaan vammainen,
työtön ja vailla ammattia
oleva opiskelija, en nyt yhtään ihmettele miksi Suomen nuorisolla ei mene yhtään
hyvin.

Katsotaan josko tässä lähipäivinä löytäisin tunnelin, jota ei ole muurattu molemmista
päistä umpeen...