Turkkilaista teetä kerta-astiassa

Nyt ärsyttää, oli innoissani kirjoittamassa juttua tänne, mutta ideat katos päästä, kuin pieru Saharaan. Edes tee ei virkistä tätä länsimaisen tv-viihteen mädännyttämää mielikuvitusta. Surullista, eikö? Surullista on myös tämä näennäinen älykkyys, jolla yritän nostaa itseni jonkinlaiselle jalustalle ja koitan lähes epätoivoisesti todistaa itselleni, että kaikki on hyvin ja minussa ei ole mitään vikaa. Totta helvetissä miussa on vikani, kaikissa on ja jos joku yrittää väittää olevansa täydellinen, niin tämä ks. henkilö vois harkita aikaa psykiatrille. No kuitenkin, tämä ei nyt ole ollenkaan tämän kirjoituksen teema.

Sillä tällä kirjoituksella ei ole teemaa! Aion hölistä seuraavat rivit täysin merkityksetöntä paskaa ja te rakkaat lukijat, luette sen! Muahahhahahahaaa! Miun elämässä ei tapahdu juuri nyt mitään erikoista. Olen juhlinut ystävien kanssa, istunut viiden aikaan aamusta pizzassa ja suunnitellut tulevaisuutta ja keksinyt mitä absurdeimpia ideoita. Ensi kesällä aiomme ostaa vanhan Ladan, houkutella joku kuskiksi ja lähdemme road tripille Lappiin! Se, toteutuuko tämä ikinä, on toisarvoista. Yleensä suunnitelmat menevät mönkään ja päädymme jälleen kerran Dubliniin kakkosen hanoille.

Muutenkin, elämä tuntuu kiertävän pienen pientä ympyrää, pieni poikkeuksia unohtamatta ( such as love ^^ ). Se tuntuu turvalliselta, sillä minä jos kuka olen kangistunut kaavoihini ja hitto vie oon onnellinen siltikin. Toki aina silloin tällöin kaipaa jotain uutta ja villiä ja täydin odottamatonta, mutta kun arki sujuu niin kuin pitää, ei mitään yllättävää pitäisi olla tiedossa. Yllätykset on muutenkin arsesta, paitsi jos ne on oikein miellyttäviä :)

Hyvää isänpäivää porukat!

~Juho :)