Kitkerää teetä

Nyt on uusi kone ollut käytössä jo hyvän aikaa ja oonkin ollu tosi tyytyväinen
tähän. Tosi kivaa, kun on kone joka oikeesti toimii, hävettää ihan kun tuo vanha
kone on nyt äidillä ja se on hirveän hidas, ei ollu noin hidas sillon, kun oli miun käytössä. Tai sitten en vaan itse huomannu sitä, kun oli ehtiny ehkä jo tottumaan.
Kamala nörttiolo, mie vaan jauhan miun koneesta :D

Mutta tosiaan päätin sitten kuitenkin yrittää saada lukiosta paperit ulos, edes
jotkin. Miulla kun on vaan tosta matikasta kiinni ni jos saisin ne läpi ja kerättyy tarpeeks kursseja ni saisin edes sen päättärin. Nyt on intoakin viedä tää loppuun,
ku jotenki tuntuu ilkeältä lopettaa nyt, kun ajattelee kuin paljon rahaa ja aikaa
oon syytäny tähänkin. Ja jos en neljän vuoden jälkeen oo saanu tota matikkaa läpi
ni ehkä sitten voi heittää hanskat tiskiin ja oikeesti luovuttaa. Suunnitelmissa
olis joskus kouluttautua nuoriso-ohjaajaksi ja kyllähän sen ehtii sitten vuoden
päästäkin tekemään, en oo sitte kun vaan sen vuoden vanhempi ja ehkä viisaampi.

Mut silti säästän rahaa, kyllä sille aina käyttöä löytyy, jos ei muuta niin laitan sukanvarteen, ei sitä koskaan tiedä millon sitä rahaa tartteis. Ja taidan jatkaa säästämistä kunnes oon lukiosta päässyt, tai saas nähdä, saattaa olla että haluan
ennen ens kevättä muuttaa pois kotoa. Oon jankuttanu tuostakin jo toista vuotta
mutta ikinä saa mitään aikaseks, senkin takia, etten oo kunnolla suunnitellu
mitään.

Tiedän kyllä, että jahkailen vaan samoista asioista ja miun päätökset vaihtuu
kokoajan, mutta tällä jatkan, että lukion käyn loppuun ja saan ne paperit!
Ei ole niin kiire lähtee Imatralta mihinkään, kyllä täällä viihtyy ja ei se
vuosi loppujenlopuksi ole niin pitkä aika.

Siinäpä se, sainpahan taas purettua tänne..

AINIII oon innostunu taas käymään lenkillä ihan kunnolla, siis kävin eilen
käyn tänään, kohta lähden ja meen jokainen päivä ensviikollakin :) Sain
innostuksen, kun näin jo vähän tuloksiakin, jenkkakahvat on pikkuhilja
kuluneet pienemmiksi. Muutenkin on pirteämpi olo, eikä tuu mielialan ailahteluja
niin paljon ku vaikka kuukaus sitte, mutta se on tää talven pimeys osasyynä
siihenkin. Kaamosmasennukseen auttaa kuulemma liikunta, jotenkin tuli tyhmä
olo, kun en käynny sillon lenkillä ollenkaan vaan makasin vaan kotona ja
tylsistyin. Nyt oon tehny niin, että oon lähteny lenkille, kun on tylsistyminen
uhannut :) Tai ainahan sitä jotain hyödyllistä keksii, tai ei sen tekemisen tarvi
niin hyödyllistäkään välttis olla, kunhan on jotain, ettei joutilaana ole.
Mie kun en osaa vaan olla, pitäis olla kokoajan jotain puuhaa, mut sit ei ikin
keksi, että mitä tekis. Tänään teen yhen koulujutun valmiiks ja huomenna meen
koululle, vaikkei miulla ole koulua ja palautan sen :D Hyötyliikuntaa saan
siitäkin.

-Kuittaan-

Iloisia ajatuksia.

Yllättävän positiivinen maanantaipäivä ollut kyllä, johtuen siitä ehkä, kun
sain olla yksin viikonlopun. Muutenkin oli ihan hyvä viikonloppu, ei ollu
missään vaiheessa liian tylsää, käytiin serkun ja hänen poikaystävän kanssa
Onneloimassa jaa join taas kerran hieman liikaa ja kärsin elämäni harvinaisimmasta
tapahtumasta, nimittäin krapulasta! Miulla sitä ei ikinä tule, paitsi nyt :)
No mut kuitenkin oli kiva ilta ja tuli samalla taas avattua keskusteluita
joita ikävä kyllä ei ole ennen käyty ollenkaan, tätä oon kyllä ihmetelly, mutta
nyt ne on käyty ja kaikki on hyvin.
Tänään oli eka päivä kuukauteen, kun menin pyörällä kouluun ja oli kyllä ihan
mukava välistä lähteä vähän myöhempään, raskasta se oli kyllä polkea tuolla ja
senkin takia se oli hyvä juttu. Saa rasitettua kroppaa vähän eri tavalla.
Nyt kun olisikin lopputalven tälläset kelit niin olis hyvä, tämä -5 on just
sopivan kylmä, niin ettei tarvitse palella, kun käy lenkillä, oon nyt
kuukaudessa tiputtanu n. 4,5kg pois ja sain inspiksen käydä lenkillä ihan tosissaan.
Plus, että oon jättäny herkuttelun tosi tosi vähälle. Aion jatkaa ainakin kesään
asti ja toivon mukaan jaksan vielä kesänkin näin niin ehkä sit alkais jo näkee
oikeasti tuloksia. Vaikken mie nyt mikään hirveän lihava ikinä ole ollutkaan,
niin on hyvä hoitaa asia, ennen kuin siitä tulee ongelma ja johan tuota
vatsaa alkoi ollakkin :D Ja asia häiritsi jo sitenkin etten oikein tykänny
itsestäni, mikä sitten jo taas vaikutti mielialaan. Vielä kun äitini osti
jättimäisen peilin olohuoneeseen, se peittää ehkä noin kolmenneksen meidän
seinästä ja ei voi olla näkemättä itseään kun menee katsomaan televisiota.
Vielä kun oon niin pitkä ja se on niin matala niin nään itsestäni vain
keskivartalon. Mutta nyt tosiaan oon saanu hyvä alun laihtumiselle ja on
vieläpä motivaatiota, niin kyllä tästä hyvä tulee ja terveellä tapaa laiha.

Luonnettakin olen yrittänyt kehittää eteenpäin, vähän jos saisi sitä
avoimmuutta ja iloisuutta takaisin ja unohtais sen synkeen ja
pessimistisen ajattelutavan. Niin teinhän mie tavallaan pienen lupauksen,
että koitan olla vähän iloisempi ja sosiaalisempi, enkä niin sulkeutunut.
Ja täytyy sanoa, että kai siinäkin on pientä muutosta tapahtunu tai minä
niin tiedä, muuthan sen tietää paremmin, mutta kova on yritys! Hiljainen
oon vieläkin vähän... Ei sitä vaan jotenkin osaa sanoa mitään aluksi, mut
sit lämpenen pikkuhiljaa :)