maanantai 1. helmikuuta 2010

Iloisia ajatuksia.

Yllättävän positiivinen maanantaipäivä ollut kyllä, johtuen siitä ehkä, kun
sain olla yksin viikonlopun. Muutenkin oli ihan hyvä viikonloppu, ei ollu
missään vaiheessa liian tylsää, käytiin serkun ja hänen poikaystävän kanssa
Onneloimassa jaa join taas kerran hieman liikaa ja kärsin elämäni harvinaisimmasta
tapahtumasta, nimittäin krapulasta! Miulla sitä ei ikinä tule, paitsi nyt :)
No mut kuitenkin oli kiva ilta ja tuli samalla taas avattua keskusteluita
joita ikävä kyllä ei ole ennen käyty ollenkaan, tätä oon kyllä ihmetelly, mutta
nyt ne on käyty ja kaikki on hyvin.
Tänään oli eka päivä kuukauteen, kun menin pyörällä kouluun ja oli kyllä ihan
mukava välistä lähteä vähän myöhempään, raskasta se oli kyllä polkea tuolla ja
senkin takia se oli hyvä juttu. Saa rasitettua kroppaa vähän eri tavalla.
Nyt kun olisikin lopputalven tälläset kelit niin olis hyvä, tämä -5 on just
sopivan kylmä, niin ettei tarvitse palella, kun käy lenkillä, oon nyt
kuukaudessa tiputtanu n. 4,5kg pois ja sain inspiksen käydä lenkillä ihan tosissaan.
Plus, että oon jättäny herkuttelun tosi tosi vähälle. Aion jatkaa ainakin kesään
asti ja toivon mukaan jaksan vielä kesänkin näin niin ehkä sit alkais jo näkee
oikeasti tuloksia. Vaikken mie nyt mikään hirveän lihava ikinä ole ollutkaan,
niin on hyvä hoitaa asia, ennen kuin siitä tulee ongelma ja johan tuota
vatsaa alkoi ollakkin :D Ja asia häiritsi jo sitenkin etten oikein tykänny
itsestäni, mikä sitten jo taas vaikutti mielialaan. Vielä kun äitini osti
jättimäisen peilin olohuoneeseen, se peittää ehkä noin kolmenneksen meidän
seinästä ja ei voi olla näkemättä itseään kun menee katsomaan televisiota.
Vielä kun oon niin pitkä ja se on niin matala niin nään itsestäni vain
keskivartalon. Mutta nyt tosiaan oon saanu hyvä alun laihtumiselle ja on
vieläpä motivaatiota, niin kyllä tästä hyvä tulee ja terveellä tapaa laiha.

Luonnettakin olen yrittänyt kehittää eteenpäin, vähän jos saisi sitä
avoimmuutta ja iloisuutta takaisin ja unohtais sen synkeen ja
pessimistisen ajattelutavan. Niin teinhän mie tavallaan pienen lupauksen,
että koitan olla vähän iloisempi ja sosiaalisempi, enkä niin sulkeutunut.
Ja täytyy sanoa, että kai siinäkin on pientä muutosta tapahtunu tai minä
niin tiedä, muuthan sen tietää paremmin, mutta kova on yritys! Hiljainen
oon vieläkin vähän... Ei sitä vaan jotenkin osaa sanoa mitään aluksi, mut
sit lämpenen pikkuhiljaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti