Aina kun olen hehkuttanut, kuinka tasapainoinen ja hyvä olo miulla on, niin on tapahtunut jotain ilkeätä joka on laskenut fiilikset nollaan. Nyt on kuitenkin sellainen olo, ettei mikään tai kukaan enää onnistu lannistamaan minua. Sitä on vaan niin tyyni olo, vaikka tää kone miun sylissä räjähtäis ni varmaan nauraisin ennen kuin kuolisin verenhukkaan tai johonkin muuhun. Kuvailin jo tätä sanoilla kaunis mieli, jotenkin sitä onkin niin hiton kaunis mieli. Muutenkin kaunis olo jotenkin, onhan minussakin vikani, mut mitäs sitte, ne tekee miusta ihmisen ja vielä suht hyvän semmosen. Pää on niin täynnä hienoja ajatuksia, etten osaa valikoida niistä yhtä tai edes kahta ja muodostaa niistä järkevää tekstiä.
Jotenkin sitä vaan osaa katsoa asioita eri kantilta "Tämä tilanne näyttää nyt toivottomalta, mut yön yli nukuttua tähänkin saadaan selvyys". Väsyneenä ei kannata edes yrittää ajatella, ei siitä tule mitään. Nukkuu sen yhden yön, että on sitten virkeä ja jaksaa ajatella, jos ei muuta niin niin lähtee kävelylle. Mie lähen lähes aina kävelemään pienen lenkin, jos jokin asia vaivaa miun mieltä tai en löydä ratkaisua johonkin pulmaan.
Tunnesotkuihin on tullut jonkun verran selvyyksiä, mutta niitten tilalle on tullut uudet ongelmat. Yhden ihmisen kanssa keskustelin asian selväksi ja saimme sovittua kaikki asiat, olemme nyt ystäviä :) Toisen olen tuntenut jo useamman vuoden ja oon kantanut huolta siitä. En sitten tiedä olisko se huoli vaan ajan kuluessa muuttunut joksikin muuksi. Tunteen on niin monimutkainen asia, etten vaan jaksa ymmärtää
Kaiken tämän keskellä oon ollut hirveän aikaansaava, ostin sohvan itselleni (rakastan) ja josta pistän todennäköisesti kuvankin tänne. Sain selvitettyä Kelan juttuja ja oon viettänyt hirveän paljon laatuaikaa miun ykkösserkun kanssa :) Oon myös viettänyt laatuaikaa uusien ystävieni kanssa ja tää kaupunki vaan vie mukanaan :D
On ollut outoa, että oon ollu nyt tämän viikonlopun selvinpäin, lähes tavatonta ja ajattelinkin ensiksi, että tästä tulee älyttömän tylsä viikonloppu, mut täähän on ollut ihan loistoaikaa itsetutkiskelulle! Ja totta tosiaan, aion pitää tämän hyvä fiiliksen ainakin sen viikon, koska yleensä jo samana päivänä näistä hehkutuksista on tullut kaikki se paska niskaan.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti