A-B-C

Heipä hei taas ihmiset!

Olen ollut kamalan positiivisella tuulella koko tämän alkuviikon ja olenkin
ihmetellyt kamalasti tätä asiaa. Että miten voi olla samalla, kun päivät
lyhenee ja pimenee niin minä vaan piristyn. Kaikki huolet on ikäänkuin poispyyhkäisty
ja tilalle on jäänyt tämmönen ilo, ihan ku leijailisin vaan eteenpäin. Kaikki tuntuu
niin unenomaiselta, että välillä pelkään herääväni...


Pää surisee kokoajan, taukoamatta! Jos saisin läppärini takaisin huollosta kirjoittaisin varmaan kaksi romaania tän lyhyen syysloman aikana! Mutta siellä se on
huollossa, on ollut jo 4 viikkoa kai. Huomenna meen käymään siellä liikkeessä, tuossa lähellä kysymässä, että missäköhän se kone mahtaa olla. Ärsyttää, kun tässä koneessa ei
ole tekstinkäsittelyohjelmaa, enkä viitti mihinkään sähköpostiin kirjoitella tarinoita.
Miul on kyllä yksi novellin alku oottamassa, että kirjoitan sen puhtaaksi, oon ihme
kyllä itsekkin tyytyväinen siihen ja jos tykkään siitä vielä puhtaaksi kirjoittamisen
jälkeen tännekkin, jos vain te, rakkaat lukijani tahdotte?

Olen jotenkin löytäny itteni tässä syksyllä, oonkin ihan erilainen, kuin mitä oon
kuvitellu. Oon aina pitäny itteeni jokseenkin tylsänä persoonana joka ei ikinä keksi
mitään hullua, mut nyt oon huomannu etten muuta teekkään! =) Oon huomannu kyllä, etten oo semmonen hullutteleva ihminen kuin ihan muutamien ihmisten kanssa, kai sesitte vaatii tutustumista, ennen kuin uskallan kuorestani ulos. Minuu vaa häiritsee, koska ihmiset saa miusta ihan väärän kuvan, oon kaikkea muuta kuin asiallinen ja tahdikas ihminen.. Eräs ystäväni kuvaili minuu jakomielitautiseksi, että vetäkää siitä sitten johtopäätöksenne.

Syksy on niin kaunis! Mutta kunpa tulisi talvi se on vielä kauniimpi

Hei sitten taas!