It's Wednesday

Hrrr! En lähteny tänään kouluunkaan, kun oli niin kylmä aamu, enkä viitsiny
6 euroo käyttää siihen, että olisin bussilla menny yhden tunnin takia. Sitten
vielä tämä korvatulehdus, joka raunioittaa miun hermoja, kun en kuule kunnolla.
Terveydenhoitaja käski syödä buranaa aamuin illoin.. En ainakaan vielä oo
huomannu että olis auttanu, mut toisaalta nyt on vasta toinen päivä, kun syön.


Toivon todella, että miun uus kone ja uusi nettiyhteys tulis pian, koska tuo
mokkula alkaa ottaa jo pattiin, mie kuitenkin oon aika paljon koneella
( liikaakin!!! )ni olis hauskaa, ettei menis puolta vuotta siihen, että saan
päivitettyä facebookin. No ehkä tällä viikolla tulisi sitten sekin, niin ei
enää tartteis kiroilla :) Harmittaa, kun ei oo ollu mitään projektiä itselläni
mikä veisi sitten aikaa, ettei tulisi istuttua tässä niin paljon. Onneksi
kohta alkaa näytelmäharkat johon ajattelin, kerrankin paneutua kunnolla, niin
voi sitten hyvällä mielellä lähteä sitä esittämään. Sit olis vielä tarkoitus
pudottaa painoakin, vähän, en ole paljon vaa'alla käynyt, mutta olo olis
semmonen, että lisää on tullu.. Ostin sitten kromitabletteja, ne kun vie
makeannälän pois ja tuntuis toimivankin, koska tuo pulla on saannu olla
rauhassa pöydällä.

Tuli eilen hirvee himo kirjoittaa, mut ei taaskaan ollut mitään ideaa
päässä, harmittaa hirveästi, koska yläasteella sain aina kehuja novelleistani.
Lukio kun alkoi, niin en oo saanu mitään järkevää aikaseks kirjoittamisen saralla.
Toisaalta kirjoitankin tarinoita niin kuin kirjoittaisin niitä jollekkin, voisi
kokeilla niin, että kirjoittaisi vain itseään varten, koska sitten sillä ei
ole mitään väliä minkälainen se tarina on. Aluksi aattelin, että pieni tauko
tekee vaan hyvää tarinoiden laadulle, mutta ei se sitten mennytkään ihan niin..
Kirjoittaminen on sellainen taito jota täytyy harjoittaa, että se pysyy yllä,
vähän niin kuin fyysinen kuntokin, jonka olen antanut repsahtaa senkin..

Miun ihmissuhteet ei oo juurikaan muuttunu, vähän etäännyttiin yhen kaverin kanssa.
Huomasin vaan, että nää 9 vuotta mitä oon sen tuntenu, niin on opettanu kaiken
siitä ihmisestä, ettei siinä oo mitään uutta ja yllättävää piirrettä. Ei tosin
ole minussakaan, mutta kyllä sitä joihinkin ihmisiin vaan kyllästyy ajan myötä.
Kaikista parhaiten sen huomasin viime perjantaina baarissa, kun käytiin serkun
ja tämän miun kaverin kanssa. Okei se oli hänen eka baarireissu, mutta silti!
Tosi kiva fiilis, ku toinen istuu kädet puuskassa nurkassa hiljaa tai sitten se
naputtaa pöytää.. Vielä kun ks. tyyppi on aika säästäväinen, niin vettähän se
sitten joikin lähes koko illan, siinä ei kyllä oo mitään vikaa. Oletin, että kun
juomaan lähdettiin niin olis sitten juotukin. Miun ilta meni sitten sitä murehtiessa.
No mutta opin hänestäkin sitten jotain uutta, mutten niinkään yllättävää.

Viimeeksi puhuinkin jo siitä Lahteen muuttamisesta ja kouluun hakemisista yms. yms.
Olen ollu aika innoissani asiasta jo lähinnä sen takia, että pääsen Imatralta pois.
Ei täällä oikeen ole mitään vikaa, ku ihan liian pienet piirit joihin on hiton vaikea
päässä mukaan. Lahti ei sinänsä oo yhtään isompi paikka ku tääkään, mutta enemmän
ihmisiä siellä asuu ja sieltä on paremmat yhteydet muualle, ku mitä täällä on.
Oon miettinyt, että josko lähtis johonkin ulkomaille kesällä, vaikka ihan viikoksi.
Ottais jonkun halpislennon ja lähtis vaan, olis kyllä kiva saada joku mukaan.
Yksinkin voisi lähteä, mutta se olis paljon hauskempi, kun olisi seuraa, kaikilla
miun kavereilla vaan on tuo rahallinen puoli vähän heikompi kuin miulla niin he
eivät pääse :( Vaikka olishan se kivaa lähtee yksinäänkin, olis sitten oma hommansa
siinäkin kyllä ja pääsis vähän tuulettamaan päätään Suomesta. Mutta nämä nyt on
vain haaveita, jotkaa tuskin toteutuvat ei se silti estä haaveksimasta :)


Kiitos tästä!

-Hemmo