Huhm tää lopputalvi/kevät on ollu kyllä semmosta tunnemyrskyä, että ei ole tosikaan. On eletty onnistumisen tunteestä epäonnistumiseen ja jossain vaiheessa oli usko jo ihan lopussa. Nyt on kuitenkin jo ihan eri fiilis ja tuntuu, että johonki suuntaan tässä nyt mennään, pitää vaan toivoa, että on oikea suunta. Huomenna käyn miun vanhalla ylä-asteella hakemassa jäljennöksen miun päättötodistuksesta ja sit haen kouluun, ennen kaikkea pois Imatralta. Ensisijaisesti haen Lahteen, Hämeenlinnaan ja sit tähän lähelle Lappeenrantaan. Toivon todella, että johonkin pääsen, että saisi vähän aikaa otettua välimatkaa Imatraan ja näihin ihmisiin täällä.
Oon tehnyt paljon hyviä päätöksiä, ensinnä rauhoitin vähän baarissa käyntiäni ja aloin taas käydä lenkillä, jo ihan sen takia, että sillä tavalla saa stressin purettua. Oon tehny löytöjä myös musiikin saralla, hirveän paljon oon löytäny artisteja joista en ollu ikinä edes kuullut. Musiikki se vaan on miun elämän suola, en osaa elää ilman musiikkia. Monesti se on minuu piristäny tai sit auttanu keskittymään ja ennen kaikkea auttanu ajattelemaan.
Oon tosi monta kertaa huomannu, että valittelen tänne erinäisistä asioista, ihan vaan sen takia, kun ei oo oikein ketään kenelle puhua. Moni asia on ollut kyllä ihan tyhmiä, vihan vallassa kirjotettua kakkaa mitä ei sitten kuitenkaan ole tarkoittanut. Toisaalta on vaan hyvä, että on saanu kanavoitua sen kiukun johonkin ja miulle moni asia on helpompi hoitaa tällei kirjoittamalla.
Tajusin vähän aikaa sitten, että miulla on menny ajamisen suhteen taslvi ihan ohi ja monen päivänä olis tehny mieli vaan hypätä autoon ja ajaa vaik Lappeenrantaan ja ihan YKSIN, mut ku on köyhä niin ei oo autookaan :/ Että se on pakko mennä junalla melkeenpä tai jättää menemättä kokonaan ja jäädä kotiin.. Tartteis taas vaan päästä johonkin ihan yksin, pois Imatralta edes hetkeks.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti