Kuten jo niin monta kertaa

Mie yritän koota miun ajatuksia, siinä ehkäpä edes onnistumatta. Lukijalle tämä voi tietysti olla jonkinlainen ongelma, muttei miulle. Joten eihän tässä sit hitonhittoakaan :)

Niih, tää on tosissaan jo miun kolmas blogiteksti tälle päivälle, mut kohtalo on päättänyt edellisien kohdalla, että niitä ei julkasta, eli aina on sattunut jotain mukavaa. Edelliset julkasut olisivat olleet vähän astetta synkempiä, mut eihän tää tietotekniikka anna miun vaipua synkkyyteen näin keväällä, valon aikaan. Eikä miulla ole oikeastaan mitään oikeita murheita, on pieniä asioita jotka mie sitten pienessä päässäni suurentelen ja teen niistä maailmanlopun enteitä, siinä se.

Lahti on nyt miun koti, ainakin väliaikasesti. Oon luonnoltani vähän tämmönen kiertolainen, etten viihdy kovin kauaa yhdessä paikka, ennen kun pitää jo taas lähteä muualle, ettei käy ahistamaan. Sitä en kyllä tiedä vielä mihinkä mie sit Lahdesta lähden, kouluun meen kuitenkin vielä. Ammattikorkea olis tavotteena siellä sitte opiskelisin sosionomiks, mut tosissaan en tiedä, että mihinkä mie lähen sitten opiskelemaan. Itään mie en ennää palaa, se on vissi!

Tottakai sitä sisimmässään kaipaa juurilleen, se on täysin normaalia. Mut mie en oikein ikinä viihtyny Imatralla. Lahdessa miulla on kaikki se mitä miulla ei Imatralla ollu, paitti tietty perhe ja suku. Mut täällä on helppo tulla ain käymään, eiku junaan vaan istumaan! Sukulaisiiki näkee aina tasasin väliajoin, ni ei ehi ikävä tulla :D

Kaupungillahan ei ole niin väliä, vaan niillä ihmisillä siellä ja tietty sillä, että miten mie ite asennoidun elämään siellä uudessa paikassa. Miun pitää sanoa, että oon hoitanu asiani Lahdessa paljon, paljon paremmin, ku aikoinaan Imatralla. Sitä pysty alottamaan täysin puhtaalta pöydältä, ainakin ihmisten suhteen. Tosin, mie en osaa sanoa, että mitä mie tein ihmisten kanssa väärin Imatralla, vai onks se vaan, ku täällä on niin pienet ja tiiviit piirit, että niihin on äärimmäisen hankala päässä sisään. Ei sillä, on Lahdessakin pienet piirit, mut niihin huomattavasti helpompi päässä sisälle.

Mie ku oon tämmönen ujopiimä, ettei miusta saa sanaa ulos, ihan heti ainakaan. Kyllä mie sitte, ku opin vähän tuntemaan ihmistä, ni puhua kälätän niinku mei itä-suomalaisten luontaisesti kuuluukin. Mie mietin aina hirveen tarkkaan, mitä suustani päästän ja sitten jääkin aina hirveesti asioita sanomatta ja ne painaa vatsasta ja sit rupiaa ahistamaan ja silti en saa sanottuu, että miulla on musta mieli n. 60% ajasta, mitä mie oon ihmisten kanssa. Otetaan esimerkki; mie en ole yli vuoteen viihtynyt meidän Imatralla tehdyillä baarireissuilla, minuu käy ihan aina vituttamaan kaikki ihmiset. Lahdessa miulla on aina ollut ihan helvetin hauskaa ja se ystäväiseni, johtuu ihan täysin siitä porukasta, ei ollenkaan paikasta. Eihän miun ole mikään pakko lähteä täällä baariin, jos en mie halua, mutta jotenkin sitä aina toivoo et: "Jos tänään oliskin hauskaa, myös loppuillasta". Mut harvoin on, lähes aina on jotain draaman tynkää tai sit miul on vaan ihan vitun tylsää. Mut silti, en ole ikinä tästä puhunut, koska oon pitänyt parempana vaihtoehtona vaikenemista ja hyväksynyt sen faktan, että miun pitää vaan kestää, koska muilla sentäs on hauskaa.

Mie oon vähän tämmönen "yks asia johti toiseen ja siitä kolmanteen"-ihminen, kuten huomaa jo näistä miun kirjotuksistani. Mie annan kaiken vaan tapahtua ja niin sen pitäis kai mennäkki, että se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Turha asettaa minkäänlaisia ennakko-odotuksia mistään, kun koskaan ei tiedä, että toteutuuko joku asia vai ei. Eli, vois melkei sanoa, että toimin suht spontaanisti.

Yhtä asiaa mie en ymmärrä, monien joukosta. Miksi ihmissuhteet on niin monimutkasia ja miksen mie oo ikinä osannu handlata niitä? Hirveän sosiaalinenha mie oon ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Mut oon niin hirveän huono pitämään ystävyyttä yllä, tai siis ku oon niin älyttömän huono pitämään yhteyttä. En tiiä mikä siin on, mut mie en tykkää puhua puhelimessa ja muut keinot tuntuu jotenkin kylmiltä ( tekstiviesti, sähköposti jne.).Se on jostain syystä ihan eri juttu, jos miulle sit soitetaan, en tiiä miks, mut vastaaminen on jotenki helpompaa, mius on joku valuvika..

No mut mie sain taas purettua päätäni tänne, kiitos, että jaksoitta lukea loppuun asti :)