Outo olo, jotenkin hirveän tasapainoinen ja virkeä. Johtuu varmaan keväästä ja auringosta, nyt voi tosissaan sanoa, että kesä tulee. Vaikka sitä ei olisi vähän aikaa sitten uskonut millään. Lumetkin suli niin äkkiä pois, ihan kuin maa olisi niellyt ne sisäänsä. Kunhan maa nyt vain lämpiäisi kunnolla, eikä huokaisisi niin kylmästi. Eiköhän se tästä, vähän kun jaksaa odottaa, kunhan vaan aurinko jaksaisi paistaa. Toisaalta, ilman vesisadetta, luonto kuivuu, eikä ole kovin mieltäylentävän näköistä katsella kuivahtanutta nurmea, muutenkin, mitä kesä olisi ilman vihreää? Suomen kesässä on parasta just se luonnon kukoistus ja se ettei se ole pysyvää.
On paljon helmpompi olla onnellinen, kun tietää ettei se ole kovin pysyväistä. Maailman tulisi pysyä liikkeessä, eikä pysähtyä liiaksi siihen onnellisuuden tilaan, että unohdetaan kuinka paljon pahaa maailmaan mahtuu.
Syy siihen, miksi vaelsin kotini rauhasta tänne sataman vilkkauteen on yksinkertainen. Tällaisella säällä kaikki sisällä vietetty aika on ajan haaskaamist. Sitäpaitsi, tää on paljon inspiroivampi paikka, kuin se sohvan nurkka, eikö?
Miusta on alkanut tulemaan hirveän itsetietoinen ja hyvä niin, koska se on vaikuttanut positiivisesti myös miun itsetuntoon, joka on tunnetusti ollut hyvin alhainen. Olen tosin vielä tapailuasteella itseni kanssa ja pikkuhiljaa yritän tutustua itseeni. Jossain vaiheessa mie toivottavasti rakastun itteeni, sillee terveellä tavalla, siis että pidänn itestäni ja arvostaisin vähän enempi itteäni. Sitku mie tykkään itestäni, ni sit muutkii huomaa sen ja tykkää miusta :D
Yleensä mie vuodatan tänne jokaisen epäkohdan miun elämästä. Se johtuu ihan siitä, että niitä asioita mie pyörittelen päässäni päivästä toiseen. Mie oon tämmönen murehtija ja pienistäkin jutuista stressaava ihminen, enkä mie useesti näe metsää puilta. Miun pitää saada oikeasti ne asiat kirjotettua johonkin, koska olen niin huono puhumaan miun asioista kellekkään. Blogi on miusta eräänlaista vuoropuhelua, jossa mie keskustelen miun lukijoiden kanssa, mutta lukijat saavat valita, että vastaavatko vai ottavatko he kuuntelijan roolin. Mie kerron miun ajatuksia ja joku ne lukee, ehkä jopa saan jonkun miettimään asioita ja parhaassa tapauksessa saadaan keskustelua aikaseks. Ajatukset on tärketä ja monasti mie mietin, että miltä miun tekstit täällä näyttää. Loppujen lopuks sillä ei ole minkään valtakunnan väliä, sillä ne täällä esille just silleen, kun ne on miun päässä ja se on SIUSTA kiinni, että ymmärrätkö PISTE
Nyt mie toivotan teille aurinkoista ja ah, niin lämmintä kevättä!
~Juho :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti