Nuudeleita aamupalaksi, teetä päivälliseksi.

Miten voi unet sekoittaa ihmisen pään näin pahasti? Olen nähnyt niin hämmentäviä unia koko viime viikon, että vähemmästäkin menisi kupoli sekaisin. Kaikista eniten häiritsee se, että tiedän niitten asioitten möyhivän tuolla miun alitajunnassa, ilman että ne ikinä kunnolla pääsee miun tietosuuteen, paitsi unissa. Mutta miksi mie näen niin hämmentäviä unia? Oon kyllä pyöritelly kaikki ihmissuhteita päässäni aika paljon viimeaikoina ja ne on tarpeeksi hämmentäviä valveilla ollessakin, saati sitten unissa, kun kaikki omituisesti vääristyy.
Mukava aloittaa kesäloma, kun päässä pyörii asioita ku kärpäsiä lantakasassa. Raha-asiat on jossain järjestyksessä nyt, toivottavasti ainakin :) Kävin kelassa ja kelan käskystä myös te-toimistossa, nyt vaan odottelen päätöstä. Olisin niin paljon mieluummin töissä, se olisi paljon helpompaa ja rahansaannista pystyis olemaan varma, mutta minuu eei otettu mihkään. Vaikka lähetin tuhatmiljoonaa hakemusta, niin monta että loput meni jo ihan rutiinilla, ehkä siinä olikin se vika. Tai sitten siinä, etten ole ikinä ollut hyvä mainostamaan hyviä puoliani. Serkkuni sanoin, mie voin aina lohduttautuu siihin, että oon vaan niin paska, ettei minuu huolita mihkään :D

Ihmissuhteiden osalta ei ole tapahtunut mitään, muutama kaveri on tullut lisää ja pari kaverisuhdetta edennyt ystävyydeksi. Se mikä niissä hämmentää minuu, on hämmentäny jo viimosen vuoden ajan. Tiettyjen ihmisten käytös minua kohtaan, on omituista. Miun on pitänyt pitkään sanoa kyseisille tyypeille, että voisivat kohdella minua, kuten ystävää kohdellaan, ei minua tarvitse millekkään ihme jalustalle nostaa. Huomio hämmentää, koska miut on yleensä sysätty syrjään ja oon tottunut siihen. Ei sillä, eihän se hyvältä tunnu, kun aina sysitään syrjään, mutta tämä ylimääräinen huomion määrä on jo vallan kummallista. Miulle riittää, että miun olemassaolo huomataan ja puhutaan semmosist asioista, joista minäkin osaan sanoa sanan, jos toisen. Insidejutut osaavat olla ärsyttäviä, jos niitä ei tajua, eikä kukaan selitä niitä, mutta siinäkin suhteessa tulee olla aktiivinen ja kysyä "mikä toi juttu oikein on?" Itse oon oppinut nyt vihdoin avaaamaan tämän turpavärkkini ja huomauttamaan, jos tunnen oloni ulkopuoliseksi. Mutta silti, liika on liikaa, en kykene asitä tarpeeksi painottamaan. En ole mitenkään erikoinen ihminen, ihan tavallinen tallukka.

Omituisista asioista se inspiraatio sitten lähtee. Söin tosiaan aamupalaksi lihanmakuisia nuudeleita, kuuntelin samalla hyvää musiikkia ja PAM, tuli hirveä himo kirjottaa ajatuksia ylös. Hyvä, että löytyi edes jostain tuo inspiraation tynkä, totuushan on, että olen kirjoittanut tätäkin pätkää yli tunnin, pitäen välillä luovia taukoja, kohta lähden ulos ja pohdin, josko ottaisin kameran mukaan.

Kirjoitettu 25.04.2011 Satamassa

Outo olo, jotenkin hirveän tasapainoinen ja virkeä. Johtuu varmaan keväästä ja auringosta, nyt voi tosissaan sanoa, että kesä tulee. Vaikka sitä ei olisi vähän aikaa sitten uskonut millään. Lumetkin suli niin äkkiä pois, ihan kuin maa olisi niellyt ne sisäänsä. Kunhan maa nyt vain lämpiäisi kunnolla, eikä huokaisisi niin kylmästi. Eiköhän se tästä, vähän kun jaksaa odottaa, kunhan vaan aurinko jaksaisi paistaa. Toisaalta, ilman vesisadetta, luonto kuivuu, eikä ole kovin mieltäylentävän näköistä katsella kuivahtanutta nurmea, muutenkin, mitä kesä olisi ilman vihreää? Suomen kesässä on parasta just se luonnon kukoistus ja se ettei se ole pysyvää.
On paljon helmpompi olla onnellinen, kun tietää ettei se ole kovin pysyväistä. Maailman tulisi pysyä liikkeessä, eikä pysähtyä liiaksi siihen onnellisuuden tilaan, että unohdetaan kuinka paljon pahaa maailmaan mahtuu.
Syy siihen, miksi vaelsin kotini rauhasta tänne sataman vilkkauteen on yksinkertainen. Tällaisella säällä kaikki sisällä vietetty aika on ajan haaskaamist. Sitäpaitsi, tää on paljon inspiroivampi paikka, kuin se sohvan nurkka, eikö?
Miusta on alkanut tulemaan hirveän itsetietoinen ja hyvä niin, koska se on vaikuttanut positiivisesti myös miun itsetuntoon, joka on tunnetusti ollut hyvin alhainen. Olen tosin vielä tapailuasteella itseni kanssa ja pikkuhiljaa yritän tutustua itseeni. Jossain vaiheessa mie toivottavasti rakastun itteeni, sillee terveellä tavalla, siis että pidänn itestäni ja arvostaisin vähän enempi itteäni. Sitku mie tykkään itestäni, ni sit muutkii huomaa sen ja tykkää miusta :D
Yleensä mie vuodatan tänne jokaisen epäkohdan miun elämästä. Se johtuu ihan siitä, että niitä asioita mie pyörittelen päässäni päivästä toiseen. Mie oon tämmönen murehtija ja pienistäkin jutuista stressaava ihminen, enkä mie useesti näe metsää puilta. Miun pitää saada oikeasti ne asiat kirjotettua johonkin, koska olen niin huono puhumaan miun asioista kellekkään. Blogi on miusta eräänlaista vuoropuhelua, jossa mie keskustelen miun lukijoiden kanssa, mutta lukijat saavat valita, että vastaavatko vai ottavatko he kuuntelijan roolin. Mie kerron miun ajatuksia ja joku ne lukee, ehkä jopa saan jonkun miettimään asioita ja parhaassa tapauksessa saadaan keskustelua aikaseks. Ajatukset on tärketä ja monasti mie mietin, että miltä miun tekstit täällä näyttää. Loppujen lopuks sillä ei ole minkään valtakunnan väliä, sillä ne täällä esille just silleen, kun ne on miun päässä ja se on SIUSTA kiinni, että ymmärrätkö PISTE

Nyt mie toivotan teille aurinkoista ja ah, niin lämmintä kevättä!

~Juho :)