Nuudeleita aamupalaksi, teetä päivälliseksi.

Miten voi unet sekoittaa ihmisen pään näin pahasti? Olen nähnyt niin hämmentäviä unia koko viime viikon, että vähemmästäkin menisi kupoli sekaisin. Kaikista eniten häiritsee se, että tiedän niitten asioitten möyhivän tuolla miun alitajunnassa, ilman että ne ikinä kunnolla pääsee miun tietosuuteen, paitsi unissa. Mutta miksi mie näen niin hämmentäviä unia? Oon kyllä pyöritelly kaikki ihmissuhteita päässäni aika paljon viimeaikoina ja ne on tarpeeksi hämmentäviä valveilla ollessakin, saati sitten unissa, kun kaikki omituisesti vääristyy.
Mukava aloittaa kesäloma, kun päässä pyörii asioita ku kärpäsiä lantakasassa. Raha-asiat on jossain järjestyksessä nyt, toivottavasti ainakin :) Kävin kelassa ja kelan käskystä myös te-toimistossa, nyt vaan odottelen päätöstä. Olisin niin paljon mieluummin töissä, se olisi paljon helpompaa ja rahansaannista pystyis olemaan varma, mutta minuu eei otettu mihkään. Vaikka lähetin tuhatmiljoonaa hakemusta, niin monta että loput meni jo ihan rutiinilla, ehkä siinä olikin se vika. Tai sitten siinä, etten ole ikinä ollut hyvä mainostamaan hyviä puoliani. Serkkuni sanoin, mie voin aina lohduttautuu siihin, että oon vaan niin paska, ettei minuu huolita mihkään :D

Ihmissuhteiden osalta ei ole tapahtunut mitään, muutama kaveri on tullut lisää ja pari kaverisuhdetta edennyt ystävyydeksi. Se mikä niissä hämmentää minuu, on hämmentäny jo viimosen vuoden ajan. Tiettyjen ihmisten käytös minua kohtaan, on omituista. Miun on pitänyt pitkään sanoa kyseisille tyypeille, että voisivat kohdella minua, kuten ystävää kohdellaan, ei minua tarvitse millekkään ihme jalustalle nostaa. Huomio hämmentää, koska miut on yleensä sysätty syrjään ja oon tottunut siihen. Ei sillä, eihän se hyvältä tunnu, kun aina sysitään syrjään, mutta tämä ylimääräinen huomion määrä on jo vallan kummallista. Miulle riittää, että miun olemassaolo huomataan ja puhutaan semmosist asioista, joista minäkin osaan sanoa sanan, jos toisen. Insidejutut osaavat olla ärsyttäviä, jos niitä ei tajua, eikä kukaan selitä niitä, mutta siinäkin suhteessa tulee olla aktiivinen ja kysyä "mikä toi juttu oikein on?" Itse oon oppinut nyt vihdoin avaaamaan tämän turpavärkkini ja huomauttamaan, jos tunnen oloni ulkopuoliseksi. Mutta silti, liika on liikaa, en kykene asitä tarpeeksi painottamaan. En ole mitenkään erikoinen ihminen, ihan tavallinen tallukka.

Omituisista asioista se inspiraatio sitten lähtee. Söin tosiaan aamupalaksi lihanmakuisia nuudeleita, kuuntelin samalla hyvää musiikkia ja PAM, tuli hirveä himo kirjottaa ajatuksia ylös. Hyvä, että löytyi edes jostain tuo inspiraation tynkä, totuushan on, että olen kirjoittanut tätäkin pätkää yli tunnin, pitäen välillä luovia taukoja, kohta lähden ulos ja pohdin, josko ottaisin kameran mukaan.