Äh!

En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään ja siihen on kyllä syynsä. Ei ole huvittanut! Kaiken suorituksen keskellä on päässyt unohtamaan kaiken vähänkin luovan toiminnan. Nyt kun suorittaminen on ohi ja miekin valmistuin, niin on jäänyt aikaa miettiä. Miettiä, mitä hyötyä on suorittamisesta minulle noin ihmisenä? Ei tasan mitään! Joo, on hieno tutkinto ja saan töitä ja olen hyvä ihminen ja blaablaablaa. Onpa tylsää! En ole työntekoa vastaan, enkä ajatellut tukien varaan jäädä loppuiäkseni, nyt kun on tuo hieno tutkintotodistus ja kaikkea. Ajatuksena työn tekeminen jonkun/jonkin alaisena ei houkuta. Haluaisin tehdä työtä itseäni varten, mutta ajatus yrittäjyydestä tässä maassa pelottaa minua. En tiedä mikä siinä pelottaa, mutta olen päättänyt antaa asian hautua nyt vielä pari vuotta ja katsotaan sitten, olisiko idea kehittynyt täysin ja olisiko yleisesti tapahtunut jotain kehitystä asioissa. Olen nimittäin jostain syystä sellaisessa luulossa, ettei pienyrittäminen vaan kannata tässä maassa, siihen ei juurikaan kannusteta ja sellaista ei juurikaan tueta. Mutta joo, eiköhän miut jonkin siwan kassalta löydetä :D Oman alan paikat ovat aika vähissä nimittäin, nyt kun täytyy säästää, niin ne säästöt lähtee just miun työkentältä... Eikä siinä, kyllä mie voisin nähdä itseni vielä jossain kassalla. Uskoisin viihtyväni kyllä. Siihen en kyllä ala, että käyn töissä viitenä päivänä viikossa, joka päivä klo. 8-16, joka aamu vittuuntuneena. Ei, siihen en suostu, vaikka se tarkoittaisi paikkaa sillan alla. Jos täytyy valita terveyden ja yleisen hyväksynnän välillä, valitsen terveyden. Perustelen tämänkin ihan sillä, että työssä josta ei saa sitä mitä työltä hakee (ja mie haluun muutakin elämältä, ku rahaa) on turhauttavaa, uuvuttavaa, kuluttavaa.. jne. Siinä mieli väsyy ja kun haet apua, saat reseptin. Lääkkeen joka pitää oireet hiljaisina sen aikaa, että jaksat tehdä töitä, tahkota rahaa jollekin muulle, hyödyttäen jonkun muun elämää, sillä kustannuksella, että sitten joskus, kun siun surkee elämä loppuu, niin oot niin täyteen pumpattu kemikaaleja, ettei siun kroppa edes maadu. Sit viel yks juttu mihin oon törmänny tässä matkan varrella. Ilmeisesti ihmisestä voi päätellä jotain sen perusteella, että hää sattuu olemaan työtön... Oonks mie ihan hakoteillä, ku väitän ettei se kerro ihmisestä yhtään mitään? Miusta ei kerro tämän ihmisen mieltymyksistä, harrastuksista saatikka persoonallisuudesta mitään. Vaikkakin aika moni on sitä mieltä, että työtön ihminen on pakko olla joko huumeriippuvainen, alkoholisti tai muuten vaan jotenkin elämässään epäonnistunut yksilö, joka on taakka muille. Kysyn kuitenkin, että paljonko tämä "yhteiskunta" hyötyy yhdestäkään rikkaasta liikemiehestä? Tilastoja ne varmasti kaunistaa, mut onko jotain käytännön hyötyä? Tiedän, että kyllä tämäkin nyt jotain loukkaa, että täällä joku vasta valmistunut karjalaishomo huutelee työttömänä isoja sanoja, kun minä syön isäni perimillä rahoillani ja itken elämäni kurjuutta, kun isi ei ostanutkaan miulle sitä uusinta puhelinta ja kengätkin on jo viikon vanhat, hyi! Että tämmöstä tälläerää. Kiitän seuraamisesta!