Joskus sitä ajattelee niin, että on skarppi ihminen, eikä koskaan unohdu haaveilemaan.
Sitten juuri tällaisina pitkinä aamuina huomaa istuvansa pöydän ääressä tuijottaen ulos lumisateeseen ja siirtyneensä johonkin ihan muualle...
Tänään olen jo ollut Ranskassa, Oulussa, Joensuussa ja hieman aikaa myös Helsingissä. Lahdessakin piipahdin. Miulle haaveilu on pakopaikka todellisuudelta. En kestäisi tätä maailmaa ja en ehkä omaa elämänikään, jos en välillä voisi karata omaan, salaiseen ja ah niin yksityiseen maailmaani, jossa säännöt luon minä. Haaveissani saan olla oma kaunis itseni, ilman kenekään kritisointia, ilman solvauksia ja ilman yksinjäämistä.
Kyllähän tämä todellinen, elävä elämäkin on kaunista. Se kauneus ei vaan aina ole siellä missä sen luulisi olevan. Joskus sille etsimiselle kannattaa uhratakin hetki jos toinenkin. Mie pidän kauniin hetkeni aina aamulla, kun juon aamukahviani. Mietin aina siinä kahvin lomassa, että mikä on miun elämässäni hyvää ja kaunista. Aina sitä yllättyy, että miten paljon sitä hyvää onkin kertynyt!
Joinain päivinä auttaa silti vain haaveisiin täydellinen uppoaminen, se on kuin miniloma omaan päähänsä. Tosin sieltä palataan aina ilman lomaltapaluu-stressiä.
Haaveet on miun elämän yksi kantavista voimista ja aion sen niin pitääkin, sillä haaveilu saa miut hymyilemään.
Mikä siut saa hymyilemään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti