Non, je ne regrette rien.

Huomasin, että oon taasen jättänyt tämän blogin liian vähälle huomiolle.
Talvi tekee tuloaan ja mie oon piristyny huimasti, kai se on se kun on
jotain mitä odottaa tai sitten, kun syön vitamiinini joka päivä =)

Tässä tämän kuun lopussa olisi se Paramoren keikka, sitä odotan kuin
kuuta nousevaa, monestakin syystä. Yksi on se, että pääsen hetkeksi pois
täältä kotoa ja toisekseen Paramore on hiton hyvä bändi! Niin ja tietysti
seura on mitä mahtavinta, kyllä kyllä. On hyvä ottaa vähän etäisyyttä asioihin,
sillä tavalla saa vähän uutta perspektiiviä kaikkeen mitä tekee, sen huomasin nytkin
kun olimme mahtavan draamaryhmämme kanssa pari päivää Helsingissä. Otin sen matkan
ihan rentoutumisen kannalta, pienenä irtiottona arjesta. Vasta nyt huomasin
mitä kaikkea sillä kaupungilla on tarjota miulle. Oon senverran boheemi ja jokseenkin
urbaani yksilö, että kun saavuimme Helsinkiin, oli semmonen olo, että olis tullu kotiin. Sinne muuttamista en kyllä edes harkitse, olkoon se sellainen miettimispaikka,
niinkuin Lappeenranta on ollu miulle tähänasti. Jotenkin sitä vain unohtaa murheensa,
ehkä peräti vähän nauraa niille. Mitä sitä murehtimaan, kerran vain sitä eletään ja elämä on liian lyhyt, että sen kehtais käyttää murehtimiseen. Koulu menee miten
menee, ei se kuitenkaan se ykkösasia ole miullekkaan, mut jotenkin se vaan aina
pomppaa ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessä, että sais jonkun koulutuksen, että
sais töitä, että vois sitte pärjätä itsenäisesti. Sitäpaitsi, en tuntis moniakaan
miun kavereita ilman koulua, silti sitä aina vähätellään, vaikka se antaakin
mahdollisuuksia. Ja onhan se valmistelua työelämää varten, se vasta rankkaa onkin.
Koulu kun on niin itsestäänselvyys, kyllä sitä aina johonkin kouluun pääsee..
Työpaikkaa kun ei olekkaan niin helppo löytää, mutta sellainen olisi silti hyvä olla,
tulee jotenkin sellainen olo, että on loinen, kun saa rahaa Kelalta tekemättä mitään
sen eteen. Toisaalta miulla on hyvä syy sen saamiseen ja onhan se kytketty siihen, että jos lopetan koulun niin loppuu myös rahansaanti, saan siis palkkaa siitä, että
sivistän itseäni siitä, jos mistä pitäisi olla kiitollinen!

Henkilökohtainen elämäni sitten taas.. No paremmin vois aina mennä, mut ei
tässäkään valittamista ole, olen jokseenkin sinut itteni kanssa. Oon saanu
niin paljon rohkaisevia ja ylistäviä kommenteja monilta ihmisiltä. Ei
sitä aina tajua, että on tärkeä ellei joku sitä sano ääneen, sellainen
pitäisi muistaa sanoa. Miksi se sitten on niin vaikeaa, kuka tietää..
Itse harvoin kehun ketään, vaikka mieli tekis, jotenkin se on vaan vaikeaa sanoa,
että "hyvä sinä, olen ylpeä, että oot saavuttanut jotain elämässäsi!" Kai se
on kateuden vihreä peikko joka huutaa tuolla päässä.. Tai sitten se tunne, kun
joku saavuttaa jotain, että omat saavutukset olis jotenkin huonompia, mut jokaisella
on omat rajansa, ei pitäisi odottaa että kaikki pystyy samaan, vaan ymmärtää, että
jokaisella on heikot kohtansa. Joku voi olla lahjakas toisessa asiassa toinen toisessa. Itse koen olevani hyvä ihmisten kanssa, miksen siis ammatiksenikin olisi
ihmisten kanssa? Koen aina sellaista auttamisenhalua, kun jollain on vaikeetaa se vika miussa onkin, ajattelen useimmiten enemmän toisia, kuin itseäni enkä osaa sanoa
"ei". Vaikka se onkin tärkeä taito, mutta pelko siitä, että satuttaa toista on liian kova, mieluummin sitä joustaa itse, että toiset vois olla iloisia..

Sitä kun on ison perheen nuorin, niin tämmöseen melkeinpä kasvaa, ja se onkin miulla
persoonassa. Ei sitä osaa olla huolehtimatta toisista, vaikka itellään heittäisi
elämä häränpyllyä. Mie oon siinä onnellisessa osassa, että miun elämä on hyvällä
mallilla ja jaksankin auttaa toisia, kun vain tajuavat pyytää miusta on moneksi.

Mutta tämmönen hot topic mein piireissä on selän takaa puhuminen. Mie en sellaista
siedä ja nyt kun sellainen on tullu ilmi, että miusta puhutaan ihan täyttä bull shittiä tuolla, niin kyllä se kirpaisee. Asiat pitäis sanoa suoraan päin naamaa, jos sellaseen ei löydy munaa, niin omapahan on murheensa, mutta puhukaa työ ihmiset suoraan! Seläntakana juoruamisesta ei tuu ku kränää ja yleistä mielipahaa

Mutta mitä aurinkoista alkutalvea ihmiset teille Hemmo kuittaa!