torstai 14. tammikuuta 2010

Futuuri.

Ärsyttää tosiaan, kun en ikinä jaksa päivitellä tätä ja oon miettiny, että
jos vaikka lopettais koko bloggaamisen, kun tuntuu, että omaksi iloksi lähinnä
kirjoitan.


No kuitenkin, tää viikko on ollu jotenkin omituinen, en oo saanu oikein kiinni
vielä tästä vuodesta. Ollu kokoajan niin epätodellinen olo tai semmonen, että
jää miettimään "tapahtuuko tämä oikeasti?" Oon ollu koko viikon niin surullinen,
enkä tiedä miksi, oon vaan ollu. Turhautumistakin on ollu, monesta eri syystä.
Elämästä on tullut niin yllätyksetöntä ja mie kun tykkään yllätyksistä, siis
positiivisistä, että voisko joku yllättää miut iloisesti, ei väliä miten.
Mut olis kiva saada vähän väriä elämään, ei muuta. Miun korvakin on ollu
lukossa ehkä kaks päivää ja alkaa olla jo kipiä :( Oonkin valitellu sitä
suureen ääneen :D Jos jotain hyvää pitää ettiä niin löytyyhän tästä nyt
paljonkin hyviä puolia, siis tästä viimesestä kahdesta viikosta. Mein
harkat alkoi eilen, on kiva välillä päästä kodin ulkopuolelle, oon vihdoin
tehny päätöksen miun koulun suhteen (Kitos serkulle avusta!)ja öö.. Tilasin
uuden koneen itelleni, kun kyllästyin tän miniläppärin tehottomuuteen ja
tuohon mokkulaan.


Oon tehnyt myös musiikillisia löytöjä ja vielä ihan sattumalta! Kings Of Leon
on ollu tämänkin päivän suuri pelastus, koska samalla kun oon kuunnellut
heidän tuotoksia, niin oon myös miettinyt asioita. Aina kun saa ajatella rauhassa
niin tulee parempi mieli ja niin kävi nytkin.

Joku varmaan mietti tota miun otsikkoa "Futuuri"... No se on siellä, koska oon
saanu nyt jonkin suunnan mihin lähteä, eli koulujutut on nyt hiukan selkeämmät.
Haen Lahteen kolmelle eri linjalle, enköhän johonkin niistä pääse, jos en niin
se ei haittaa. Jotenkin tuntu, että täältä pitää päässä hetkeksi pois, vaikka
kyllä ikävä tulee se on varma, mut takaisin pääsee aina. Olin vielä reilu
kolmisen viikkoo sitte ihan eksyksissä koulun suhteen, mutta onneksi minulla on
serkku joka sitten etsi minulle kouluja sen mukaan mihin halusin. En ollu ikinä
edes ajatellu Lahtea, mutta hän sai miut vakuuttuneeks, että se on hyvä paikka.
Oonha mie siellä yhen viikon viettänytkin, joskus aikaa sitten ja se oli kyllä
ihan miunoloinen paikka, siis että viihdyn siellä. Mie aina ylistän mein sukuu
täällä ja parii serkkuu, mut hyö on ollu miun tukena ja turvana niin kauan, ettei
heitä voi haukkuakkaan, vaikka joskus onkin erimielisyyksiä. Noh mutta kuitenkin
pointti oli nyt siinä, että tulevaisus näyttää joltakin, eikä ole vain suuri
mysteeri.


Kiitos nam!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti