sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Come as you are
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran kirjoituksen. Olen ottanut kissan tänne mun pieneen asuntooni. Seuraa siitä on aika vähän, sillä kyseessä on aika arka katti ja hän lymyileekin mun sängyn alla suurimman osan aikaa. Välillä tulee kyllä osoittamaan rakkauttaan... Tai sitten sillä on vaan armoton nälkä.
Niin nyt olen kotoutunut tänne ja luulenpa, että saatan jäädä asumaan Lahteen yli 3 vuodeksi, saattaa tosin olla, että opiskelun takia muutan muualle, jos nyt edes lähden opiskelemaan ammattikorkeaan. Lähtisin opiskelemaan samaa alaa, mutta nyt on ehkä vähän liian aikaista sanoa mitään, hyvähän se on olla kyllä tavoitteita.. Olen saanut tosissaan ihan oman porukan koulussa, semmosta mulla ei ole ollut peruskoulun jälkeen ja se olikin suurin syy miksi lukio floppasi, mulla ei ollut kavereita siellä. Ei ainakaan samalla tavalla kuin nyt on, että oikeasti tuntee kuuluvansa johonkin, kiitos teille :) Niin, tällä paikalla on muutenkin enemmän annettavaa, kuin Imatralla ehkä ikinä on, vaikka mulla onkin sinne välillä ihan järjetön ikävä. Se oikeestaan johtuu ihan siitä, että mun perhe ja sukulaiset ( ainakin valtaosa ) asuu siellä. Onneksi meillä on suvunkeskisiä häppeninkejä aika paljon vuoden mittaan niin tulee nähtyä immeisiä :)
Jos joku kysyisi, että millaista itsenäistyminen on ollut, niin vastaisin ihan suoraan, että vaikeaa. Ennen kuin on edes tottunut siihen, että onkin vastuussa kaikesta itse ja pitää itse hoitaa kaikki asiat, niin ehtii järkyttyä yksinasumisen hankaluudesta monen monta kertaa. Nopeasti tähän on tottunut kuitenkin ja nyt kaikki sujuu jo ihan rutiinilla. AInoa asia mitä en ikinä jaksaisi tehdä on siivoaminen, mutta sitä nyt harvat jaksaa tehdäkkään niin usein, kuin minä yritän. Toinen on ruoanlaitto, oon muutamia päiviä elänyt paahtoleivällä, kun en oo jaksanu tehdä ruokaa. Ehkä olen vaan peruslaiska ihminen.
Täällä ollessani oon myös löytäny sen hyvin pitkään kadoksissa olleen itsetuntoni. En tiedä, ehkä se johtuu ihan siitä, että oon saanu tehdä kaikki itse ja sit kokenu niitä onnistumisia. Ihmiset on täällä myös iha erilaisia, täällä ihmiset on tottunut erilaisuuteen ihan eri tavalla, kuin Imatralla. Täällä nyt onkin piiikkasen enemmän populaa ja se onkin hyvä juttu. Minä olen erilainen, tulen aina olemaan ja olen helvetin ylpeä siitä!
Good night my dear friends.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti