Otsikko

Normaalisti tiedän mitä kirjoitan tänne, mutta nyt minulla ei ole hajuakaan, että mistä kirjoittaisin. Yleensä on pää täynnä erilaisia ajatuksia, mutta nyt en saa yhtään järjellistä ajatusta ulos. Olen nyt lomalla, mikä on oikeastaan ihan hyvä juttu, vaikka aluksi ajattelinkin tämän olevan maailmankaikkeuden perseyden multihuipentuma, mutta tämä onkin ollut oikein valaiseva kokemus.

Olen innostunut liikunnasta taas! Tuo keskivartalolla hilluva elintasokumpu on nyt sen verran häiritsevä, että aion siitä päästä eroon ennen kesää.. Tai ainakin saada sen pienemmäksi. Kävin eilen ( sunnuntaina ) lähes tunnin lenkillä ja se tunne sen jälkeen oli suorastaan sanoinkuvaamaton. Olin täysin unohtanut miten hienoa on käydä lenkillä ja miten hyvältä tuntuu seuraavana päivänä kun kaikki paikat on kipeinä. Tietää, että on tehny jotain. Tästä hyvänolontunteesta aion pitää kiinni kynsin ja hampain, sillä näin kevyttä oloa mulla ei ole ollut vähään aikaan.


Oon huomannu myös, että mulla on heränny uudestaan innostus kaikkeen luovaan, mitä ennen harrastin paljonkin. Nyt tuntuu, että se ajatusblokki oli 3 vuoden tyhmä vitsi tai ainakin huono tekosyy siihen, etten jaksanut millään paneutua mihinkään. Pitää vain pakottaa pää toimimaan niin kyllä se siitä sitten lähtee. Lomat on tosissaan vain hyvästä ja kaikkihan tykkää aina nurista etukäteen, että ihan kökkö loma tulossa ei minulla ole mitään tekemistäkään edes. Tosiasia on, että huominen on aina hauska mysteeri ja pitää vain odottaa, että se ratkeaa. Itseasiassa koko elämä on aikalailla mysteeri! Pitää vain höllentää odotuksia niin johan alkaa elämäkin maistua karamellikahvilta!

En tiedä yhtään mistä tää kumpuaa, mut elämä vaan on nyt elämisen arvoista ja hienoa hitto vie. En ymmärrä miksi oon tuhlannu niin paljon hyvää aikaa valittamiseen, vaikka mullahan on kaikki suhteellisen hyvin, jos lähtee vertaamaan sitten joihinkin muihin immeisiin. Miksi se on niin paha ettei mulla ole varaa siihen ja tuohon, kun tuskin edes tarvitsisin sitä jotain asiaa. Pääasiahan on, että on rahaa ruokaan, paskapaperiin ja kahvikupilliseen hyvän ystävän kanssa, eikö? Olin jo aikeissa lopettaa herkuttelun kokonaan, mutta kyllähän sitä voi välillä vähän. Koska se on vaan hyvä juttu, jos välillä ottaa rennomman asenteen. Asettuu mukavasti katsomaan leffaa ja syö palan tai pari suklaata ja juo vaikka yhden lonkeron ( tai mistä nyt tykkää) tai vaikka lasin maitoa. Tosin voi herkutella terveellisestikkin. Miksi ei? Tulee parempi mieli, kun kroppa voi hyvin ja kun sisällä hyrrää hyvin toimiva koneisto on helppo hymyillä, eikö olekkin juur näin?

Huhuhuuu, olenpas mie innostunut! Tätä oon odottanu kaikki nämä "pimeät" vuodet, tätä nimenomaista hetkeä, että tajuan murehtivani ihan turhaan. Nyt on aloitettu rakentamaan tietä kohti tasapainoisempaa ja onnelisempaa minää. Tiedän nyt tasantarkkaan mitä haluan ja aion tehdä töitä sen eteen ihan tosissaan. En kuitenkaan aio polttaa ihteäni loppuun vaan lepään välillä! Täytyy olla järkevä, eikä ponnistella liikaa, vaan tehdä töitä siinä määrin mihin voimat riittää niin, että voimia jää vähän varastoonkin :)


Nyt jätän tän tähän tai alan pian kirjoittamahan hyvän elämän oppaita :D

Nährään!