Lueskelin noita edellisiä postauksia ja en edes itse ihmettelisi, vaikka koht ajo kirjoittaisin itsemurhaviestiä.
Vaikka joskus on hyvä pysähtyä miettimään ja pohtimaan elämää monelta kantilta, niin ei pitäisi kuitenkaan unohtaa sitte elää. Elämässä on niin paljon hyvää ja varsinkin väsyneenä sen faktan unohtaa niin helposti. Varsinkin jos on yhtään käsittelemättömiä asioita mielen päällä, niin voi tuntua eläminen yhdeltä sumussa tarpomiselta. Vaikka oikeestihan sumussa käveleminen on jollain creepyllä ttapaa ihan hirveen hauskaa, mut kaikki varmasti ymmärtävät tuon vertauskuvan hienosti.
Pointti kai on siinä, että oppii tuntemaan omat virheellisyytensä ja puuttua niihin joihin pystyy ja niihin joita ei pysty muuttamaan, niin niitä täytyy oppia rakastamaan. Kerta pikkuviat tekee autostakin vain persoonallisen, niin miksei ihmisestäkin?
Mie oon aika kova tuomitsemaan muita. Siinä on asia johon yritän saada muutoksen. Kun ei meistä oikeasti kukaan ole toistaan parempi, korkeintaan joku on parempi pitämään virheensä salassa, kuin toiset, mut mitä se kertoo ihmisen rehellisyydestä? Aitona itsenään oleminen on kyllä kuluttavaa, sen myönnän minäkin. Mutta tiedän myös sen, että kulissien kasassa pitäminen on tuplasti raskaampaa ja haitallisempaa. Senhän mie tiedän jo ihan henk.koht. kokemuksestakin, ei tee hyvää mielelle.
Kuten tulikin tossa yks päivä todettua, niin mie oon vähän enemmän tai vähemmän sekopää. Toisaalta jos jokainen on vähän homo ja jokaisessa asuu pieni autisti, niin kaipa jokainen on vähän pimiökin, vai onko?
Tosiasiassa mie oon vasta tutustumassa itseeni. Tähän asti oon saanut selville, että oon ihan nörtti. Jos asuisin jenkeissä, olisin epäsuosittujen joukossa koulumaailmassa, eikä se edes ajatuksena haittaa minuu ollenkaan! Mahtavaa olla outo! Tai ehkä se on vaan mahtavaa, kun pystyy jollain sanoilla kuvailemaan itseään. Mie oon AINA yrittäny olla kaikkea, taiteellinen, hirveän sofistikoitunu, joskus jopa cool. Mut ilmankos ne ei tuntunut kauhean hyviltä sillon, koska ei ne ole minua, jos niitä pitää yrittää pitää kasassa keinotekoisesti. On vaan semmonen mitä on, haistattaa pitkät niille jotka ei tykkää ja ottaa avosylin ne vastaan, ketkä taas tykkäävät :)
Oon ehkä myös vähän maanis-depressiivinen, tiedä häntä!
torstai 24. lokakuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti